Energian säästämistä koskeva alkukartoitus jatkui.
Käsittelin 6-9 luokkien kanssa niitä ongelmakohtia joita oppilaille
teettämässämme kyselyssä selvisi, nuorempien oppilaiden osalta luokanopettajat
tekivät saman oman luokkansa kanssa.
Energian tuotanto oli oppilaille aika vierasta, jokainen
osasi nimetä joitakin energian tuotantotapoja, mutta harva pystyi nimeämään
niitä yli kolmea kappaletta. Energian säästämisen osalta nähtiin tärkeäksi
taloudellinen säästö, mutta yhteyttä luonnonvarojen kulutukseen tai ympäristön
saastumiseen sen sijaan ei juuri tunnettu – johtuen ehkä siitä ettei
energiantuotantotapoja tunnettu. Kun kävin oppilaiden kanssa läpi energian
tuotantoa uusiutuvien ja uusiutumattomien energianlähteiden osalta, useampi
oppilaista kuitenkin tiesi niistä kohtuullisesti.
Luonnonvarojen kulutuksen osalta keskustelu lähti
mielenkiintoiseen suuntaan. Esittelin oppilaille WWF:n tilastoja joiden mukaan
me maapallon asukkaat kulutamme luonnonvaroja 1,5 maapallon edestä. Jos taas
kaikki maapallon ihmiset kuluttaisivat kuten me suomalaiset, tarvitsisimme
kolmen maapallon luonnonvarat (lähde1).
Katsoimme tunnilla myös Petri Luukkaisen Tavara taivas
dokumenttielokuvan trailerin. Luukkainen teki mielenkiintoisen ja varsin
rohkean ihmiskokeen. Hän laittoi joululomallaan kaikki tavaransa varastoon ja
sääntöinä oli, että joka päivä hän saa sieltä hakea yhden tavaran, eikä uusia
saanut ostaa. Näin hän pyrki selvittämään mitkä tavarat todella ovat hänelle
tarpeellisia, sekä sen millaiseksi hänen elämänsä muuttuisi kun tavaroiden ja
kulutuksen merkitys vähenisi. (Pahoittelen trailerissa kuuluu kiroilua)
Traileri herätti runsaasti kommentteja, niin puolesta kuin
vastaan. Moni hämmästeli Luukkaisen rohkeutta, yhtä montaa asia nauratti.
Muutamat pitivät Luukkaisen koetta typeränä, koska ”kyllä sitä nyt tietää mitä
tarvitsee”. Tosin kaikki olivat sitä mieltä, että jos heidän perheensä nyt
muuttaisi, niin turhiakin tavaroita kyllä löytyisi (huom. siis turhaa
kulutusta, jonka tuottamiseen ja kuljettamiseen on kulunut luonnonvaroja). Keskusteluun
nousi myös kaikilla ryhmillä näkökanta, etteivät tavarat ole elämän tärkeimpiä
asioita. Lainatakseni erästä kuudennen luokan tyttöä: ”kyllä kaverit ovat
tärkeämpiä”.
Meidän energian säästämisen tavoitteena ei ole lopettaa
kaikkea kuluttamista, vaan miettiä onko kaikki kulutuksemme oleellista ja
välttämätöntä. Esimerkiksi tarkoituksena ei ole pitää opetusta talvella
kynttilän valossa, mutta voimme pohtia onko oleellista, että koulun ulkovalot
palavat sunnuntai iltaisin vielä kello 21.30?
Seuraava tehtävä on selvittää mistä meidän kannattaa
koululla lähetä energiaa säästämään? Mukana ideoimassa on oppilaiden ja
opetushenkilöstön lisäksi: keittiön väki, siistijät, nuorisotoimi, liikunnanohjaaja,
sekä kuraattori.
Katsotaan mitä saadaan aikaiseksi!
- Mikko
Lähteet
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti